Olen Leif

Olen syntynyt Turussa ja viettänyt nuoruusvuoteni Porissa. Sain kosketuksen sosiaalidemokraattisiin ihanteisiin jo nuorena äitini perheen ansioista. Äitini neljä veljeä ja isä työskentelivät kaikki Wärtsilän telakalla, Turun keskustassa. Olimme aina kesäisin mummolassa käymässä ja siellä puhuttiin aina politiikkaa, joka mielestäni oli hurjan kiinnostavaa. Istuin hiljaa keittiöpöydän alla kuuntelemassa aikuisten keskusteluja, uskaltamatta sanoa omia mielipiteitäni, vaikka niitä oli jo silloin paljon. 

15-vuotiaana pääsin kesätöihin samaan tehtaaseen, jossa isäni oli töissä teknillisenä johtajana. Palasin useana peräkkäisenä kesänä samaan tehtaaseen kesätöihin, mutta aina eri osastolle. Toimin mm. sekatyömiehenä, venttiilinkorjaajana, varastomiehenä ja laboranttina. Työ oli aina mielenkiintoista, mutta samalla melko raskasta. Ruokatunteja odotin kuin kuuta nousevaa, koska silloin käytiin poikkeuksetta poliittisia keskusteluja, joista olin aina kovasti pitänyt.

Nuoruudessani suurin intohimoni oli yleisurheilu. Kolmen vuoden kovan harjoittelun jälkeen aloin saada tuloksia. Täytettyäni 17 vuotta voitin 200 metrin, 110 metrin aitajuoksun ja 300 metrin aitajuoksun Satakunnan piirimestaruudet ja saavutin neljännen sijan 100 metrillä U18-sarjassa. Seuraavana vuonna pääsin osallistumaan Kalevan kisojen 4 x 100 metrin viestikilpailuihin ja voitimme kultamitalin 4 x 100 metrillä U20-ikäluokassa.

Yleisurheilun huipulle pääseminen oli 1980-luvulla erittäin haastavaa Suomessa ja taso oli todella kova. Sain muita mielenkiinnon kohteita urheilumaailman ulkopuolelta ja päätin lopettaa yleisurheilun edustustasolla. 

Urheilu oli kuitenkin aina ollut tärkeä osa elämääni, ja vuonna 1983 päätimme ystävieni kanssa kokeilla jotain uutta. Perustimme käsipallojoukkueen Poriin, joka aloimme pelata valtakunnallisessa kolmosdivisioonassa. Ensimmäisessä sarjaottelussamme oli yli tuhat katsojaa, ja voitimme sen jollain ihmeellisellä tavalla. Asepalveluksen jälkeen muutin opintojeni vuoksi Turkuun vuonna 1984, ja kuten isäni, aloin pelata käsipalloa ÅIFK:ssa. Olin Kilpailu peliajasta oli kova, koska monia maajoukkuepelaajia pelasi joukkueessamme.

Vuonna 1991 koripallo tuli elämääni dominoivaksi urheilulajiksi. Pelattuani neljä vuotta matalimmilla sarjatasoilla, kiinnostuin kouluttautumaan koripallon valmentajaksi. Sain valmentajan paikan TuNMKY:ssä ja opiskelin ahkerasti Suomen Koripalloliiton aikaisemman koulutusohjelman mukaan, ja valmistuin HKVT-diplomilla 1990-luvun puolivälissä. Olin lähdössä Tanskaan ammattilaisvalmentajaksi, mutta vaimoni sanoi puoliksi vakavasti: ”Se on perhe tai urasi.” Valitsin luonnollisesti perheeni ja jatkoin koripallon valmentamista Turussa ja TuNMKY:ssä yli 20 vuotta ihan hyvin tuloksin.

Suoritin tunnollisesti pedagogiset opintoni Turun yliopistossa ja keväällä 1990 valmistuin kasvatustieteen maisteriksi ja aloitin urani luokanopettajana Turussa. 

Opettajan työ on aina ollut minulle tärkeää. Toimin luokanopettajana 28 vuotta, ja koko sen ajan olen ollut Turun kaupungin palveluksessa. Jo urani alkuvaiheessa olin suoritin kouluhallinnon tutkinnon, mikä antoi minulle pätevyyden toimia rehtorina perusopetuksessa. Vuonna 2018 minut valittiin Kärsämäen koulun rehtoriksi Turussa. Vuonna 2020 koulu yhdistyi Åbo Lyseon lukion yhteiskouluun, jossa toimin nyt apulaisrehtorina.

Vuonna 2019 tein pitkään mielessäni kyteneen päätöksen ja päätin lähteä mukaan politiikkaan. Puolueen valinnan suhteen minulla ei ollut oikeastaan muita vaihtoehtoja kuin SDP. Puolueohjelma teki valinnan helpoksi. ”Oikeudenmukainen yhteiskunta kaikille” on aina ollut tärkein yhteiskuntapoliittinen periaatteeni, ja se on myös sosiaalidemokraattisen puolueen perusajatus. Tällä hetkellä olen varajäsen Turun kaupunginvaltuustossa ja vakituinen jäsen Turun liikuntalautakunnassa. Tulevissa kuntavaaleissa 2025 toivon tulevani valituksi Turun kaupunginvaltuustoon.

Turku on avainasemassa Saaristomeren pelastamisessa!

Saaristomeri on yksi Suomen kauneimmista luontokohteista – mutta kuinka pitkään saamme enää nauttia tästä ainutkertaisesta kokonaisuudesta? 

Saaristomeren saaristo on maailman suurin. Se koostuu 41 255 saaresta, luodosta ja sen keskimääräinen syvyys on ainoastaan 23 metriä. Se on näin ollen erittäin haavoittuvainen. 

Saaristomeri kärsii rankasta rehevöitymisestä, joka johtuu pitkälti maaviljelyksen ja metsänkasvatuksen aiheuttamista fosforin ja typen ravinnevalumista suoraan mereen. Näiden ravinnevalumien merkitys on erityisen suuri länsirannikolla, jossa merivesi on poikkeuksellisen matalaa. Tiheän saaristomme vuoksi veden vaihtuminen ulkomereltä on hyvin hidasta, ja tämä pahentaa rehevöitymisongelmaa entisestään. 

Olemme tienneet jo pitkään, että mereen päätyy liikaa ravinteita. Saaristomeren tila on paljon huonompi kuin Suomenlahden ja Itämeren, joiden tilanne on parantunut tuntuvasti sen jälkeen, kun Pietarin jätevedenpuhdistusta saatiin parannettua ja lannoitetehtaiden päästöjä vähennettyä Venäjällä ja Puolassa. 

Suomenlahteen päätyvien ravinteiden määrä on vähentynyt jopa 70 prosenttia, ja Itämereen kohdistuva kuorma on puolestaan pienentynyt noin 25 prosenttia pahimpiin aikoihin verrattuna. Sen sijaan Saaristomereen on valunut pelloilta ravinteita 50 vuotta lähes samaan tahtiin – meren tilanne on kriittinen. 

Meressä kelluvat sinilevälautat uhkaavat nyt tuhota ainutlaatuisen merialueemme luonto- ja virkistysarvot sekä saaristomme elinkeinot erityisesti Turunmaan alueella. 

Nykyisen kehityksen kääntämiseksi tarvitaan välittömiä, velvoittavia ja tehokkaita toimenpiteitä. Nämä päätökset tulisi tehdä viipymättä. Tähänastiset yritykset tilanteen ratkaisemiseksi ovat jo usean vuosikymmenen ajan olleet auttamattomasti riittämättömät. Yhteistyö valtion, kuntien, elinkeinoelämän ja eri järjestöjen välillä on edelleen aivan liian sirpaloitunutta ja tehotonta. 

Turku on länsirannikon ja Saaristomeren alueen keskuskaupunki. Meidän tulee selkeästi ottaa suurimman vastuunkantajan rooli Saaristomeren pelastamiseksi. Tämä tarkoittaa aidosti yli puoluerajojen tapahtuvaa vahvaa yhteistyöstä ja päätöksentekoa kaupungissamme. Seuraavissa kunnallisvaaleissa kuntalaisten kannattaa äänestää ehdokasta, joka sitoutuu myös henkilökohtaisesti ajamaan Saaristomeren asiaa. Minä lupaan antaa oman tinkimättömän panokseni tähän.

Suomen hyvinvointialueiden kriisi on Orpon hallituksen vastuulla

Turvallisuus on yhteiskuntamme peruspilari, ja kun puhumme arjen turvallisuudesta, on toimiva terveydenhuolto tässä aivan keskeisessä asemassa. Niille, jotka asuvat Varsinais-Suomen hyvinvointialueella ja vielä tarkemmin ottaen Turunmaan saaristossa, kyse ei ole pelkästään siitä, saadaanko alueella hoitoa tarpeen mukaan, vaan myös siitä, onko tarjolla oleva hoito saavutettavissa, turvallista ja korkealaatuista.

Kemiössä, Taalintehtaalla ja Västanfjärdissä on jo pitkään ollut akuutti lääkäreiden ja muun hoitohenkilöstön pula. Salon yöpäivystys lakkautettiin jo aiemmin, mikä oli sanalla sanoen katastrofi. Nyt hyvinvointialue suunnittelee vielä lisää säästöjä peruspalveluissa, sillä Taalintehtaan laboratoriopalveluja aiotaan voimakkaasti vähentää ellei peräti lakkauttaa. Viimeistään nyt saumat natisevat liitoksissaan ja luottamus julkiseen terveydenhuoltoon alkaa olla uhattuna. On olemassa riski, että koko järjestelmä romahtaa.

Tulevat vuodet näyttävät muodostuvan vieläkin haasteellisemmiksi terveydenhuoltoalalle. Väestön ikääntyminen tuo mukanaan kasvavan tarpeen vanhustenhoidolle ja sairaanhoidolle, samalla kun on yhä vaikeampaa rekrytoida riittävästi pätevää henkilökuntaa. Vielä suurempi haaste on ruotsinkielisen hoitohenkilöstön puute, joka vaikuttaa erityisesti Turunmaan väestön mahdollisuuksiin saada hoitoa heidän omalla äidinkielellään. Erityisesti vanhemmissa ihmisissä tämä aiheuttaa turvattomuuden ja turhautumisen tunteita.

Tämän kielellisen haasteen kohtaamiseksi tarvitaan toimenpiteitä niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä. On tärkeää, että hyvinvointialue herää ”Prinsessa Ruususen unesta” ja myöntää määrärahoja ruotsinkielisten lääkärien ja hoitohenkilöstön rekrytoimiseen ja pitämiseen saaristossa. Samalla valtion tulisi huolehtia paremmin siitä, että ruotsinkielisille opiskelijoille on koulutusmahdollisuuksia myös tulevaisuudessa terveydenhuoltoalalle.

Varsinais-Suomen hyvinvointialueen eli Varhan tulisi rakentaa joustavampi ja saavutettavampi hoitomalli, jossa teknologiset ratkaisut, kuten esimerkiksi etävastaanotot ja digitaaliset konsultoinnit saavat suuremman roolin. Tämä helpottaisi paitsi Turunmaan ruotsinkielisten asukkaiden mahdollisuuksia saada palveluja heidän äidinkielellään, myös kaikkien muidenkin kuntalaisten mahdollisuuksia saada asianmukaista hoitoa saariston syrjäisemmillä alueilla. Tämä koskee erityisesti vanhukisia tai haavoittuvassa asemassa olevia saariston kuntien asukkaita. Akuuteissa tilanteissa tämä voi olla jopa elämän tai kuoleman kysymys.

Jotta voitaisiin luoda turvallinen arki kaikille Varsinais-Suomen hyvinvointialueen asukkaille, on edellä mainittuihin ongelmiin tartuttava viipymättä. Niihin on myös löydettävä toimivat ja kuntalaisille oikeudenmukaiset ratkaisut. 

Enää ei voida hyväksyä sitä, että terveydenhoitoon pääsy tai sen saavutettavuus riippuu siitä, missä päin Varsinais-Suomea kuntalainen asuu tai mitä kieltä hän puhuu. Jotta tässä onnistuttaisiin, on Varsinais-Suomen hyvinvointialueelle pystyttävä jatkossa takaamaan toimiva ja riittävä rahoitus, sekä inhimilliset työolot hoitohenkilöstölle, joka jo nyt toimii jaksamisensa äärirajoilla.

Hyvinvointialueiden kriisi on Petteri Orpon oikeistohallituksen vastuulla, joka pakottaa hyvinvointialueet tekemään lyhyen aikavälin säästöjä sen sijaan, että panostettaisiin pitkäaikaisiin ratkaisuihin, joissa ihmisten hyvinvointi ja terveys ovat aidosti päätöksenteon keskiössä.